Mitä on trendi kulttuuriantropologian kielellä?

[Muokattu 1.10.2009.]

Yksi ensimmäisiä kysymyksiä, joka minulle Future Home Institutessa esitettiin tullessani tänne töihin, lienee ollut: "Mikä on trendien ja kulttuurin välinen suhde?"

Kysymys oli hämmentävä, koska vastaus oli yksinkertainen ja itsestään selvä. Oli vaikea päätellä, millaista vastausta kysymykseen odotettiin. Jotain uutta ja mullistavaa, kenties.

Mutta ehkä vastaamisen vaikeus olikin siinä, että vastaus oli vain intuitiivisesti selvä, hiljaista tietoa, joka kuului antropologin osaamiseen. Tiedon pukeminen sanoiksi olikin yllättävän hankalaa.

Kaksi vuotta kului, mutta vastaus on nyt tässä. (Tarkoitus ei ole ollut tehdä käsiteanalyysiä, vaan antaa termille antropologinen tulkinta siinä yhteydessä, jossa sitä käytetään trenditutkimuksessa tai trendiennakoinnissa.)

Yksinkertaisesti: Trendi on käsite, jolla kuvataan inhimillisessä todellisuudessa havaittua ilmiötä, sitä, että inhimillinen todellisuus on historiallinen. (Käytän termiä 'historiallinen', koska se tavoittaa sekä inhimillisen todellisuuden pysyvyyden historian saatossa että sen muuttuvuuden.) Jos kulttuuri nähdään - sosiologi Pertti Alasuutarin sanoin - järjestyksenä, jonka ihmiset yrittävät säilyttää keskellä inhimillisen todellisuuden anarkiaa ja epäjärjestystä, on trendin käsite yritys hahmottaa tuon järjestyksen ja epäjärjestyksen vuoropuhelun ajallinen ja dynaaminen ulottuvuus.

Trendien etsimisen avulla hahmotetaan inhimillisen todellisuuden dynaamiikasta säännönmukaisuutta ja logiikkaa; trendien ennakointi olisikin sitten löydettyihin säännönmukaisuuksiin ja lainalaisuuksiin perustuvaa tulevaisuuteen katsomista. Trenditutkimuksessa ja -ennakoinnissa käsite on siis - Greg Urbanin termiä lainatakseni - metakulttuurinen: se on osa reflektiivistä kehystä, jonka avulla ihmiset "kuvailevat, määrittelevät ja arvioivat toimintaansa ja kulttuuriaan sekä yhteiskuntaansa" (Pertti Alasuutari: Yhteiskuntateoria ja inhimillinen todellisuus).

Tällaisia metakulttuurisia kehyksiä on monia, ja ne tarkastelevat inhimillisen todellisuuden dynamiikkaa kukin omalla abstraktion tai ajallisen keston tasollaan. Jotkut ovat kiinnostuneita kulttuurievoluutiosta, toiset yhteiskunnallisten instituutioiden muuttumisesta. Näistä kaikista löytyy trendejä eli kehityskulkuja. Mutta puhe trendeistä esimerkiksi trendiennakoinnin yhteydessä liikkuu erilaisessa diskursiivisessa käytännössä, tavassa käyttää kieltä tietyssä kontekstissa tiettyyn tarkoitukseen. Trendiennakoinnissa inhimillisen todellisuuden dynamiikasta valitaan tietyt mielenkiintoisina ja relavantteina pidetyt asiat, jotka sitten esitetään kontekstiin (kuluttajille, yritysjohtajille, markkinointi-ihmisille) sopivalla konkreettisella ja kenties hyvinkin populaarilla tavalla, tarkoituksenmukaisesti.

Inhimillisen todellisuuden kehityskulut - olivat ne sitten trendejä trenditutkimuksen hengessä tai yleensä kulttuurin historiaan liittyviä trendejä - noudattavat samoja lainalaisuuksia. Historia tapahtuu samalla yleisellä tavalla niin yhteiskuntien välillä kuin niiden sisälläkin, muotivirtaukset muuttuvat (tai pysyvät) samalla logiikalla kuin yhteiskunnalliset arvotkin (muutokseen tarvittava aika tai vallankäytön muodot voivat olla toiset mutta logiikka silti sama). Periaatteessa historia on uusien vaikutteiden (olkoon ne sitten lainoja tai innovaatioita) hankkimista, vaikutteiden sisäistämistä ja niiden kotoperäistämistä. Erilaiset metakulttuuriset kehykset tavoittavat kukin omalla tasollaan nämä lainalaisuudet. Metakulttuuriset kehykset eivät siis ole toisistaan irrallisia. Kulttuurianalyysin tasolla perustavanlaatuiset kysymykset koskettelevat ihmisen suhdetta aikaan, historiaan, luontoon, toisiin ihmisiin ja omaan sisinpäänsä. Trenditutkimuksen tasolla voitaisiin puhua joustavista työajoista tai työn ja vapaa-ajan suhteesta, menneisyyden romantiikasta, kestävästä kehityksestä, uusyhteisöllisyydestä ja sisäisen harmonian etsimisestä - ja ennakoida, millaisia muotoja nämä ilmiöt lähitulevaisuudessa saavat.